Momentum-ilmiö liittyy sijoittamiseen

Momentum-ilmiö on sijoittamisen ilmiö

Taloustieteen anomaliaan perustuva momentum-strategia voi mahdollistaa osaavalle sijoittajalle hyviä tuottoja. Suuriin mahdollisuuksiin sisältyy kuitenkin suuret riskit eikä strategia sovi kokemattomalle piensijoittajalle.

Momentum-ilmiöllä tarkoitetaan nousussa olevien arvopapereiden taipumusta jatkaa nousuaan ja laskevien arvopapereiden taipumusta jatkaa laskuaan. Ilmiötä on mahdollista hyödyntää sijoittamisessa siten, että momentum-sijoitusstrategiaa käyttävä sijoittaja pyrkii hyötymään sijoituskohteen trendistä. Toisin sanoen sijoittaminen tehdään siten, että sijoittaja ostaa nousussa olevia arvopapereita uskoen niiden jatkavan nykyistä trendiään.

Momentum-strategia perustuu tekniseen analyysiin, jonka perusteella sijoituksia tehdään kohteen historian mukaan. Strategiaa käyttävä sijoittaja tekee siis päätöksiä perustuen siihen, miten osakkeet ovat kehittyneet edeltävän 3–12 kuukauden aikana luottaen siihen, että arvopaperit jatkavat trendiään momentum-ilmiön mukaisesti. Momentum-ilmiön ansiosta joistakin sijoituskohteista on mahdollista saada ylituottoa.

Momentum-strategia poikkeaa siis suuresti tavanomaisesta arvostrategiasta. Arvostrategialla tarkoitetaan sijoittamista, joka perustuu osakkeiden trendien kääntymisen ennustamiseen. Arvosijoittaja pyrkii siis ennakoimaan, milloin osakkeet kääntyvät laskuun, kun taas momentum-sijoittaja pyrkii ennustamaan trendin jatkumista. Momentum-strategia on siis käytännössä arvostrategian vastakohta.

Momentum-strategialla on pitkä historia hyvillä tuloksilla

Momentum-ilmiö on havaittu niin pienissä kuin suurissakin osakkeissa sekä lähes kaikissa muissakin omaisuusluokissa ja arvopapereissa. Momentumiin perustuvia sijoitusstrategioita on myös käytetty jo ainakin 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja sen on todettu toimivan verrattain hyvin. Strategian toimivuudesta on saatu näyttöä myös pitkällä aikavälillä, sillä 30 vuoden tarkasteluperiodilla momentum-strategia on tuottanut selvästi indeksejä ja monia muita sijoitustyylejä paremmin.

Momentum-strategian suuriin tuottomahdollisuuksiin sisältyy luonnollisesti myös suuria riskejä. Lisäksi strategia vaatii sijoittajalta paljon työtä, tietoa ja hyviä hermoja, eikä se siten sovi kenelle tahansa sijoittajalle.

Momentum-ilmiötä pidetään myös taloustieteen anomaliana eli poikkeamana, sillä ilmiöön liittyy sellaisia piirteitä, joista ei ole olemassa tarkkaa tietoa. Ilmiölle ei esimerkiksi ole löydetty yksinkertaista selittävää tekijää, eivätkä akateemikkojen käyttämät riskimittarit kykene selittämään momentum-ilmiön mukaisen sijoittamisen antamia tuottoja. Jokaisen sijoittajan kannattaa kuitenkin olla perillä sijoittamisen tunnusluvuista.

Mistä momentum-ilmiö johtuu?

Sijoitusalalla on useita teorioita siitä momentum-ilmiöön vaikuttavista tekijöistä. Yleisimpiä selityksiä momentum-ilmiölle ovat olleet esimerkiksi:

  • sijoittajapsykologia
  • riski
  • markkinoiden vuorovaikutteisuus
  • sijoittajien reagointi uuteen informaatioon

Sijoittajapyskologia

Sijoittajapsykologian näkökulmasta on todettu, että momentum-ilmiö on voimakkaasti kausiluonteinen, sillä ilmiö on tuottanut suurimpia voittoja vuosineljännesten lopussa ja suurimmat tappiot puolestaan tammikuun alussa.

Kausiluonteisuus selittyy usein mm. yritysten raportointikäytännöillä ja sijoittajien tekemällä verosuunnittelulla. Yritykset raportoivat tuloksistaan kvartaaleittain, jolloin ne  noudattavat tiettyä vuosikelloa. Sijoittajat usein myyvät tappiolliset sijoitukset ennen vuodenvaihdetta, jotta niistä koituneet tappiot on mahdollista vähentää verotuksessa.

Riski

Toinen teoria momentum-ilmiölle on riski, jolla tarkoitetaan sitä, että momentum-strategian ylituotot johtuisivat niiden kohdeosakkeiden suuremmasta riskistä. Momentum-strategia on tyypillisesti tuottanut parhaiten ennen kaikkea pienien yhtiöiden arvopaperikaupassa, johon tyypillisesti sisältyy keskimääräistä korkeammat riskit ja kaupankäyntikulut.

Markkinoiden vuorovaikutteisuus

Suursijoittaja George Sorosin teorian mukaan momentum-ilmiö perustuu markkinoiden vuorovaikutteisuuteen ja siten markkinoiden itseään toteuttaviin ennustuksiin. Teorian mukaan ihmisten uskomukset vaikuttavat yritysten fundamentteihin eli niiden todelliseen arvoon ja fundamentit puolestaan vaikuttavat jälleen ihmisten uskomuksiin.

Sorosin teoriaa sivuaa myös näkemys siitä, että sijoittajien reagointi uuteen informaatioon vaikuttaa osaltaan momentum-ilmiön syntyyn. Informaatioon reagoinnin tavoista on lisäksi olemassa useita erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi yhden näkemyksen mukaan useat sijoittajat pitävät tiukasti kiinni vanhoista näkemyksistään ja ovat haluttomia muuttamaan näkemyksiään uuden informaation perusteella.

Sijoittajien reagointi uuteen informaatioon

Yhden näkemyksen mukaan uusi informaatio aiheuttaa sijoittajissa sekä ali- että ylireagointia. Toisin sanoen uuteen tietoon ei ensin reagoida ja myöhemmin siihen ylireagoidaan. Tämä selittäisi momentum-ilmiön nousujen ja laskujen jatkumisen.

Myös informaation epätasaisen leviämisen on arveltu vaikuttavan momentum-ilmiöön. Väitettä tukee se, että ilmiö on yleensä voimakkaampi pienten ja vähemmän tunnettujen yhtiöiden arvopapereissa, sillä niistä on saatavilla vähemmän tietoa kuin suuremmista yhtiöistä.

Myös piensijoittajien on arveltu vaikuttavan momentumiin siten, että piensijoittajat tekevät epärationaalista kaupankäyntiä. Näkemyksen mukaan piensijoittajat eivät reagoi uuteen informaatioon nopeasti ja sortuvat laumakäyttäytymiseen, mikä voi johtaa perusteettomaan kurssinousun jatkumiseen.

Rahastosijoittaminen tuo momentum-ilmiön piensijoittajan ulottuville

Tyypillisesti systemaattisesta ilmiöihin perustuvasta sijoittamisesta hyötyvät eniten suursijoittajat, sillä esimerkiksi momentum-strategia perustuu tekniseen analyysiin, johon piensijoittajalla ei välttämättä ole mahdollisuutta. Lisäksi momentum-strategia vaatii nopeaa kaupankäyntiä, jolloin kaupankäyntikustannukset muodostuvat suuriksi.

Momentum-strategia vaatii sijoittajalta myös erittäin lujia hermoja, joten momentumiin perustuva strategia ei välttämättä sovi kokemattomalle sijoittajalle, jonka talouteen mahdolliset tappiot vaikuttavat merkittävästi.

Vaikka momentum-ilmiöön perustuva osakesijoittaminen on lähtökohtaisesti maksukykyisten suursijoittajien strategia, on myös piensijoittajan kuitenkin halutessaan mahdollista hyötyä ilmiöstä rahastojen kautta. Rahastosijoittaminen tarjoaa siis myös piensijoittajille mahdollisuuden päästä hyötymään systemaattisesta sijoittamisesta, sillä jotkut rahastot tavoittelevat tuottoja sijoittamalla momentum-ilmiöön.

Momentum-ilmiö on yksi monista taloustieteen anomalioista

Momentum-ilmiö on siis taloustieteen näkökulmasta monimutkainen ilmiö, joka voi kuitenkin parhaimmillaan tuottaa osaavalle sijoittajalle mukavaa ylituottoa.

Taloustieteen näkökulmasta momentum-ilmiö onkin niin sanottu anomalia eli pitkäaikainen poikkeamaa markkinoiden tehokkuudessa. Anomalia on siis pörssikurssien säännönmukaisuus, jolle ei löydy järjellistä selitystä, ja jota hyödyntämällä voi olla mahdollista saada epänormaalia tuottoa.

Momentum-ilmiön lisäksi muita esimerkkejä taloustieteen tunnistamista anomalioista ovat esimerkiksi:

  • Tammikuuilmiö on tehokkaiden markkinoiden anomalia, jossa etenkin pienten yhtiöiden pörssikurssit kohoavat keskimääräistä enemmän tammikuussa.
  • Arvo-osakkeet, eli osakkeet, joiden arvo on sijoittajan mielestä liian alhainen verrattuna yhtiön arvoon, tuottavat paremmin kuin kasvuosakkeet. Tämä on ristiriidassa yleisen näkemyksen kanssa, että vain kasvuun sijoittamalla voi saada korkeita tuottoja.
  • Voittokerroin-anomalian mukaan alhaisen voittokertoimen osakkeilla on keskimäärin parempi tuotto kuin korkean voittokertoimen osakkeilla.
  • Pienet yritykset, joiden osakkeiden riskikorjattu tuotto on suurten tai keskisuurten yritysten osakkeiden tuottoa suurempi.

Vaikka niin momentum-ilmiöön kuin muihinkin anomalioihin sisältyy mahdollisuus saada sijoituksille hyvää tuottoa, on syytä muistaa, että kaikkeen sijoittamiseen sisältyy aina taloudellisia riskejä eikä sijoituskohteen historiallinen tuotto ole tae tulevasta tuotosta.

Sijoittamisessa on siis aina hyvä pitää mielessä, että kenenkään ei tulisi sijoittaa rahaa, jota ei ole varaa menettää, tai sijoittaa varoja kohteisiin, joita ei tunne hyvin.

Hyvällä harkinnalla tehty osake- tai rahastosijoittaminen itsessään voi kuitenkin olla hyvä tapa säästää ja saada tuottoa omalle pääomalle. Jokaiselle sijoittajalle löytyy varmasti sopiva sijoitusstrategia ja sopivia sijoituskohteita, joiden tuotto-odotukset ovat sopivassa suhteessa riskien kanssa.

Lähteet: sijoittaja.fi, salkunrakentaja.fi, Mandatum Life

Lue lisää