Miten jakaa asumiskulut, jos vain toinen omistaa?

Asumiskulujen jakaminen on yhteisasumisen ikuisuuskysymys, johon ei ole olemassa mitään yleispätevää ohjetta. Käytännössä asumisesta syntyvien kulujen jako on aina vain asunnossa asuvien osapuolten välinen sopimus. Usein kulunjaosta olisi kuitenkin syytä sopia vähintään suullisesti, jotta myöhemmin olisi helpompi välttää ongelmatilanteita.

Asumisen kulunjakoa on syytä pohtia vieläkin tarkemmin, jos pariskunnasta vain toinen on asunnon omistaja. Tällöin on tärkeää miettiä sitä, miten kuukausittaiset kulut jakautuvat, kun parisuhteen osapuolista vain toisella on kontollaan asuntolainan kustannukset.

Mikä asumisessa maksaa?

Asuminen on kallista ja muut elinkustannukset nostavat elämisen hintaa. Useimmilla uppoaa jo pelkästään asunnon vuokraan tai vastikkeeseen ja lainanlyhennykseen suuri osa henkilökohtaisesta kuukausibudjetista. Lisäksi asumiseen sisältyy asumismuodosta riippuen vaihtelevasti myös muita juoksevia kuluja.

Asumisen kuluja:

• vuokra tai vastike
• asuntolaina
• sähkömaksu
• vesimaksu
• kotivakuutus
• kiinteistövero

Jokaisessa kotitaloudessa on myös muita elinkustannuksia, kuten ruokaostokset, internet- ja puhelinliittymä sekä esimerkiksi mahdolliset viihdepalvelut. Pelkästä asumisesta ja elämisestä muodostuu siten kuukausittain suuri menoerä, joiden maksamisesta asunnon asukkaiden tulee sopia keskenään. Tyypillisesti pariskunnan on syytä sopia asumiskulujen jakamisesta jo heti, kun he muuttavat yhteen. Mikäli kulunjako on alusta asti selvää, ei tarvitse jatkuvasti sopia erikseen maksujen hoitamisesta ja siten yhteiselosta tulee huomattavasti helpompaa.

Yhdessä päätetyn jaon ei tietenkään tarvitse olla ikuinen, koska esimerkiksi taloudellinen elämäntilanne tai elinkustannukset voivat myös muuttua, jolloin niiden jakoa voi pohtia uudelleen. Muun muassa asuntolainan kuukausittaiset kustannukset voivat nousta tai laskea merkittävästi korkojen mukana ja esimerkiksi euribor-koron muutosten vaikutuksia asuntolainan kuukausittaisiin kustannuksiin voi aika ajoin tarkastella asuntolainalaskurin avulla.

Kuka maksaa asuntolainan, jos vain puoliso omistaa asunnon?

Aina yhteen muutettaessa ei kuitenkaan hankita uutta yhteistä kotia, vaan parisuhteen toinen osapuoli voi muuttaa kumppaninsa asuntoon. Mikäli kyseessä on vuokra-asunto tai vaikkapa velaton asumisoikeusasunto, on kulunjako melko helppoa. Joskus parisuhteen toinen osapuoli voi kuitenkin muuttaa myös puolisonsa omistamaan asuntoon, jolloin kulunjakoa on syytä pohtia tarkemmin.

On tietysti selvää, että missä tahansa tilanteessa asumisen kulunjako on aina sovittavissa asukkaiden kesken täysin vapaasti. Toisen henkilön omistusasuntoon muutettaessa asuntolaina ja sen kustannukset ovat kuitenkin kuluja, joista on erityisen tärkeä sopia erikseen. Omistusasunto, josta lyhentää asuntolainaa, on nimittäin hyvin eri asia kuin vuokra-asunto.

Vuokran maksaminen ei kasvata asukkaiden henkilökohtaista omaisuutta, joten vuokra-asunnossa asuvat pariskunnat voivat esimerkiksi huoletta sopia, että molemmat maksavat vuokrasta puolet. Asuntolainan lyhentäminen puolestaan kasvattaa velallisen henkilökohtaista varallisuutta, mikä voi tehdä kulunjaosta monimutkaisempaa.

Mikäli pariskunta omistaa asunnon yhdessä, he molemmat luonnollisesti kartuttavat omaa varallisuuttaan lyhentäessään lainaa. Tilanne ei kuitenkaan ole sama silloin, kun asukkaista vain toinen on asunnon omistaja. Tällöin asunnon omistajan kumppanin ei yleensä kannata osallistua asuntolainan kustannuksiin lainkaan, sillä muutoin hän vain kasvattaa kumppaninsa omaisuutta hyötymättä siitä itse mitenkään.

Miten asumiskulut kannattaa jakaa?

Kun pariskunnasta vain toisella on nimensä asunnon omistuskirjassa, on useimmiten järkevintä sopia kulunjaosta siten, että toinen osapuoli ei turhaan osallistu kumppaninsa varallisuuden kasvattamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että asunnon omistaja vastaa itsenäisesti omistajan kuluista, kuten asuntolainan lyhennyksistä ja koroista sekä kiinteistöverosta. Loput elinkustannukset voidaan sopia jaettavaksi tasan.

Edeltävän kaltainen jako on usein oikeudenmukainen siksi, että mahdollisessa erotilanteessa asunto jää sen omistajalle. Toisin sanoen, vaikka parisuhteen toinen osapuoli osallistuu kumppaninsa lainakustannusten maksamiseen, ei hänelle itselleen välttämättä jää erossa mitään.

Suurin ongelma toisen henkilön nimissä olevan lainan maksamisessa on siis se, että siitä ei hyödy itse mitenkään, mikä konkretisoituu juuri mahdollisen eron koittaessa. Mikäli vain toisen omistamassa asunnossa asuva pariskunta kuitenkin päättää molempien osallistuvan myös lainakuluihin, on siitä järkevintä tehdä kirjallinen sopimus. Sillä tavalla on mahdollista sopia, että asunnon omistaja esimerkiksi hyvittää mahdollisessa eritilanteessa osan summasta takaisin.

Avopuoliso on aviopuolisoa huonommassa asemassa

Lisämausteensa mahdollisesti monimutkaiseen yhtälöön lisää parisuhteen virallinen muoto. Nimittäin asumisen kustannusten jaon merkitys on huomattavasti erilainen riippuen siitä, elääkö samassa taloudessa asuva pariskunta avo- vai avioliitossa.

Mikäli avioliitossa oleva pariskunta asuu vain toisen osapuolen omistamassa asunnossa, ei sillä tavallisesti ole merkitystä, maksaako tämän kumppani myös asuntolainan kuluja: avioerotilanteessa pariskunnan omaisuus tasataan, ja sen vuoksi aviopuoliso voi auttaa kumppaniaan lainanlyhennyksissä ilman suurempaa huolta siitä, että hän jäisi erotilanteessa tyhjin käsin. Tämä kuitenkin pätee vain tilanteessa, jossa avioparilla ei ole avioehtoa. Jos avioparilla kuitenkin on avioehto, on puoliso avioliitosta huolimatta eron koittaessa liki yhtä epäedullisessa asemassa kuin pelkkä avopuoliso.

Avopuolisolla ei ole juridista oikeutta kumppaninsa omaisuuteen, minkä vuoksi avoliitossa kulujen reilusta jakamisesta sopiminen on äärimmäisen tärkeää. Erotilanteessa avopuolisolla ei siis ole avioliiton kaltaista suojaa. Joissain tapauksissa avoliittolaki voi silti suojata myös avopuolisoa. Tällöin myös avopuolisolla on erossa oikeus hyvitykseen, mikäli hän on panostanut parin yhteiseen talouteen siten, että hänen kumppaninsa on hyötynyt siitä taloudellisesti. Avoliittolaki kuitenkin koskee vain niitä avopareja, joilla on yhteinen lapsi tai jotka ovat olleet avoliitossa vähintään viisi vuotta.

Sovi kulunjaosta etukäteen ja vältä murheet

Monesti pariskuntien asumismuotona on yhteinen omistusasunto, jota varten on otettu yhteinen laina. Kuitenkin niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa vain toinen omistaa pariskunnan yhteisen asunnon, voi olla mielekästä sopia raha-asiat siten, että asunnon omistaja maksaa asunnon omistamisesta syntyvät kulut. Tällä tavalla hänen kumppaninsa välttää itselleen taloudellisesti hyvin epäsuotuisan aseman toisen henkilön omaisuuden kartuttajana. 

Asumiskulujen asianmukainen jakaminen on kuitenkin aina pariskuntien välinen yhteinen sopimus, ja sen vuoksi kulunjakoon ei ole olemassa yleispätevää ohjetta. Hyvä ohjenuora on kuitenkin se, että kuluista kannattaa sopia etukäteen mielellään jo yhteen muutettaessa. Raha-asioista keskustelu on monille ikävää, mutta kerralla sopiminen vähentää epämieluisan aiheen käsittelyä tulevaisuudessa.