Jo ennen koronapandemiaa työelämä eli murroskautta. Projektimainen työ alkoi yleistyä, samoin työtehtävien ulkoistaminen. Myös työntekijöiden liikkuvuus lisääntyi. Kaikki edellä mainitut tekijät muokkasivat osaltaan yritysten toimitilatarpeita, mikä taas pakotti kiinteistöalaa etsimään uusia liiketoimintamalleja.
Coworking-termin juuret puolestaan juontavat 2000-luvun alkupuolen San Franciscoon. Vuonna 2005 it-alan ammattilaisena toimiva Brad Neuberg perusti kaupunkiin Hat Factory -nimisen julkisen tilan. Sen ideana oli, että itsenäiset ammatinharjoittajat voivat siellä jakaa työtilan ja muodostaa yhteisön, vaikka työskentelevätkin omien projektiensa parissa.
Coworking-konseptista innostuivat aluksi varsinkin luovien alojen toimijat, freelancerit ja start-up -yritykset. Yksinyrittämiseen ja projektiluontoiseen työnteon tapaan konsepti sopi kuin nenä päähän.
Nykyään palvelukonseptia hyödyntävät kaiken kokoiset organisaatiot kaikkialla maailmassa. Eikä ihme – tarjoaahan konsepti paitsi monimuotoisia työtiloja, myös mahdollisuuden uudistaa organisaation työskentelykulttuuria ja sitä kautta brändiäkin.
Coworking-tilojen plussia:
- Joustavuus – perinteisiä toimitiloja joustavammat vuokrasopimukset vaikka päiväksi, viikoksi tai kuukaudeksi.
- Infrastruktuuri – vuokraan kuuluvat tyypillisesti ainakin nopea nettiyhteys, tulostusmahdollisuus ja kokoustiloja.
- Yhteisö – mahdollistaa yhteisöllisen työskentelyn ja verkostoitumisen.
- Selkeä ero työ- ja vapaa-ajan välille – lähteminen kotoa ”työpaikalle” voi parantaa työtehoa ja tuottavuutta.
- Lisäarvoa yrityskuvalle – joustava työskentelykulttuuri voidaan nähdä innovatiivisena ja rohkeana.