“Minulle yksi suurin oppi oli, että toiminimen rahat kannattaa pitää eri tilillä. Alkuvaiheessa minulla oli sama tili toiminimen rahaliikennettä varten kuin mitä käytin omien henkilökohtaisten menojen maksamiseen – loppujen lopuksi oli kyllä todella vaikea pysyä loppujen siitä, minkä verran rahaa mihinkin on käytettävissä”, kertoo kokemuksestaan useita vuosia toiminimiyrittäjänä ollut Marjut.
Lisäksi yrityksen tuloista ja menoista on pidettävä kirjaa ja tämän voi tehdä joko itse tai antaa ammattilaiselle. Kirjanpito luo pohjan sille, että verotus menee oikein ja tiedot ovat helposti löydettävissä. Kirjanpidon ja tilinpäätöksen tiedot, budjetointi ja yrityksen talouden ennusteet auttavat myös tarvittaessa yritysrahoituksen hankkimisessa.
Mitä eri verot toiminimiyrittäjän näkökulmasta tarkoittavat?
Toiminimeä koskevat ansiotulovero, pääomatulovero ja mahdollisesti arvonlisävero: jälkimmäinen on riippuvainen myytävästä palvelusta tai tuotteesta sekä liikevaihdon määrästä.
Verotuksen kannalta olennaisia termejä ovat liikevaihto ja liikevaihdon tulos eli voitto.
Liikevaihto tarkoittaa koko sitä summaa, jonka laskutat asiakkailtasi tilikauden aikana. Tästä summasta vähennetään liiketoiminnan kulut, kuten materiaalihankinnat, työkaluostokset, puhelinkulut tai työmatkat. Jäljelle jää liiketoiminnan tulos eli voitto.
Toiminimiyrittäjä maksaa ansiotuloveroa liiketoiminnan tuloksen mukaan. Veroprosentti määräytyy progressiiivisesti yrittäjän vuosittaisten kokonaisansioiden mukaan, joten siihen vaikuttavat myös muut saadut tulot, kuten palkat tai starttiraha, sekä tuloista tehtävät vähennykset.
Toiminimiyrittäjä ei maksa itselleen palkkaa, vaan yritykselle tulevat rahat ovat toiminimiyrittäjän käytettävissä. Voit siis tehdä yrityksen tililtä yksityisnostoja omia menojasi varten, kunhan muistat huolehtia, että rahaa jää yrityksen laskuihin ja maksettaviin veroihin. Huomioi myös, että yksityisnostoja ei lasketa yrityksesi kuluiksi, vaan ne lasketaan yhä liiketoiminnan tulokseen.
Ansioveron lisäksi yrityksen voitosta maksetaan pääomatuloveroa. Tässä on kuitenkin tapauskohtaisia eroja. Pääomatuloksi lasketaan 20 % yrityksen edellisvuoden nettovarallisuudesta, jolla tarkoitetaan niitä elinkeinotoiminnan varoja, joista on vähennetty velat. Liiketoiminnan varallisuutta voivat olla esimerkiksi liiketila, yrityksen omistama auto tai materiaalivarasto. Pääomatulosta maksetaan pääomatuloveroa, joka on 30 000 euron pääomatuloon saakka 30 % ja sen jälkeen 34 %.
Arvonlisävero taas on yleinen kulutusvero, joka lisätään tuotteiden ja palveluiden hintaan. Yleisin verokanta on 24 %, jonka lisäksi käytössä on 14 % verokanta muun muassa elintarvikkeille ja ravintolapalveluille sekä 10 % verokanta muun muassa liikuntapalveluille ja kirjoille. On myös tuotteita ja palveluita, joilla on arvonlisäverovapaus. Esimerkiksi esiintymispalkkiot kuuluvat näihin. Toiminimiyrittäjälle tärkeintä on selvittää, onko hän arvonlisäverovelvollinen ja mihin verokantaan myydyt palvelut tai tuotteet kuluvat.