Yksityinen elinkeinonharjoittaja on perinteisesti tarkoittanut nimenomaan toiminimiyrittäjää. Kevytyrittäjyys puolestaan on varsin tuore, 2010-luvun alkupuolella alun perin markkinointitarkoitukseen kehitetty nimitys, jolla tarkoitetaan yleensä ilman omaa yritystä laskuttavia itsensätyöllistäjiä.
Suurin ero näiden kahden välillä onkin juuri se, että toiminimeä varten täytyy perustaa yritys, kevytyrittäjäksi ryhdyttäessä ei. Molemmat tarjoavat tavan aloittaa ja harjoittaa liiketoimintaa. Se, kumpi vaihtoehto kannattaa valita, riippuu monesta tekijästä.
Yksinyrittämisen tapaan vaikuttavat muun muassa:
- yrittäjän henkilökohtaiset tavoitteet
- toimiala
- liiketoiminnan laajuus
- valmius sitoutua hallinnollisiin velvoitteisiin
- mahdollinen yrityslainan tarve
Myös ajankäyttö on usein yksinyrittämisen tapaa määrittävä seikka. Toiminimiyrittäminen on tyypillisesti päätoimista, kun taas kevytyrittäjyyttä tavataan harjoittaa esimerkiksi palkkatyön, opiskelun tai eläkkeen nauttimisen ohella sivutoimisesti.
Suomessa tilastoitiin tammikuussa 2024 yhteensä noin 260 000 toiminimiyrittäjää. Aktiivisia kevytyrittäjiä on Tilastokeskuksen mukaan yli 60 000, kun kevytyrittäjäpalvelujen etujärjestö Uusi työ ry:n laskelman mukaan eri kevytyrittäjäpalveluihin on rekisteröitynyt yli 217 000 käyttäjää.