Lainakatto

Lainakatto on viranomaisen (Finanssivalvonnan) asettama lakisääteinen enimmäismäärä sille, kuinka suuren asuntolainan pankki voi myöntää suhteessa lainan vakuuksien arvoon.

Lainakaton tarkoituksena on hillitä kotitalouksien liiallista velkaantumista ja asuntomarkkinoiden ylikuumenemista. Se määrittelee ns. LTV-suhteen (loan-to-value).

• Yleinen lainakatto on 90 %. Tämä tarkoittaa, että lainanottajalla on oltava vähintään 10 % omarahoitusosuus (esim. säästöjä) tai muita vakuuksia asunnon hankintahinnasta.
• Ensiasunnon ostajille raja on korkeampi, 95 %, eli he tarvitsevat vähintään 5 % omarahoitusosuuden.

Esimerkki: Jos ostat asunnon, jonka hinta on 200 000 €, voit saada lainaa enintään 90 % eli 180 000 €. Loput 20 000 € sinun tulee kattaa muulla tavoin.

Lainakatto on ehdoton yläraja, jota lainanantaja ei saa ylittää. Pankki tekee kuitenkin aina myös oman, tätä tiukemman arvionsa hakijan luottokelpoisuudesta ja maksukyvystä.

Vaikka lainakatto sallisi 90 % lainan, pankki voi oman riskinarvionsa perusteella päättää myöntää esimerkiksi vain 80 % lainan. Puuttuvan omarahoitusosuuden kattamiseen tai lainakaton vaatimusten täyttämiseen voidaan asunnon lisäksi käyttää muita vakuuksia, kuten valtiontakausta tai vanhempien myöntämää henkilötakausta.