Luotonvälittäjän rooli tarkentuu – uusi laki tuo selkeyttä lainamarkkinoille

Lain taustalla tarve ajanmukaistaa sääntely

Lainan hakeminen tapahtuu nykyään lähes poikkeuksetta verkossa. Yhdellä klikkauksella luotonhakija pääsee luottojen markkinointisivulle, toisella hakemukselle ja pian luotonhakijaa odottaakin jo luottopäätös.

Lainamarkkinoiden kehitys, pankkitoimialan digitalisaatio sekä kuluttajien toiveet lainaamisen helppoudesta ovat muuttaneet koko finanssimarkkinaa nopeasti.

Tätä taustaa vasten hallitus esitteli syksyllä lakiesityksen HE 120/2025, jonka tavoitteena on:

• vahvistaa kuluttajansuojaa,
• ehkäistä ylivelkaantumista,
• ja tuoda lainapalvelut aiempaa laajemmin viranomaisvalvonnan piiriin.

Lainamarkkinoilla esiintyy monta toimijaroolia

Lainojen hakeminen verkossa näyttää kuluttajalle usein yksinkertaiselta, mutta taustalla toimii monenlaisia yrityksiä.
Lainamarkkinalla toimivat tahot eroavat toisistaan siinä, mitä ne tekevät, kuinka ne luovat markkinoille lisäarvoa ja miten paljon vastuuta ne toiminnastaan kantavat.

Luotonmyöntäjä on se taho, joka myöntää luoton ja tekee luottopäätöksen. Pankit ja rahoitusyhtiöt ovat tyypillisiä luotonmyöntäjiä. Nämä toimijat ovat nykyiselläänkin Finanssivalvonnan valvonnan piirissä.

Luotonvälittäjä (nk. lainavertailu) toimii kuluttajan ja useiden luotonmyöntäjien välissä. Sen tehtävänä on auttaa kuluttajaa vertailemaan vaihtoehtoja usean eri luotonmyöntäjän välillä. Luotonvälittäjällä on suora sopimussuhde luotonmyöntäjiin - se välittää luottohakemuksen tiedot suoraan luotonmyöntäjien järjestelmiin ja auttaa luotonhakijaa tekemään taloudellisesti viisaita päätöksiä.
Lakiehdotuksen astuessa voimaan, tulee luotonvälittäjän olla rekisteröity ja valvottu toimija. Muun muassa Sortterin vertailupalvelut täyttävät luotonvälittäjän määritelmän.

Luottojen markkinointisivut ovat verkkopalveluita, jotka mainostavat ja markkinoivat lainoja. Markkinointisivut keräävät usein kuluttajilta muutaman perustiedon, minkä jälkeen asiakas ohjataan luottohakemukselle, esimerkiksi luotonvälittäjän tai luotonmyöntäjän palveluun. Nämä sivut eivät kuitenkaan käsittele täysiä hakemustietoja, vaan usein ainoastaan sellaisia tietoja, joiden perusteella kuluttajalle voidaan kohdentaa suoramarkkinointia jatkossa. Luottojen markkinointisivut esittävät itsensä usein luotonvälittäjän kaltaisina toimijoina. Tällaisia sivuja ovat mm. arkadiarahoitus.fi, laina.capital ja swiftbanker.fi.

Luottojen listaussivut puolestaan julkaisevat artikkeleita ja lainalistauksia kaupallisessa yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Näilläkin sivuilla on paikkansa luottomarkkinassa, sillä moni kuluttaja haluaa tutustua markkinoilla oleviin vaihtoehtoihin ennen hakemuksen täyttämistä. Näiden sivujen rooli on kuitenkin markkinoiva, sillä usein listatuksi tuleminen edellyttää jonkinlaista kaupallista yhteistyötä. Sivuilla suositellut vaihtoehdot on usein esitetty ansaintajärjestyksessä. Tällaisia sivuja ylläpitää mm. suomi24.fi.

Erilaisten toimijoiden rajat ovat hämärtyneet lainamarkkinoiden siirryttyä verkkoon. Juuri siksi uusi laki on nyt tarpeen.

Miksi luotonvälittäjän määrittely on tärkeää?

Luotonvälittäjän määritelmä ratkaisee keskeisesti, mitkä lainojen parissa toimivat yritykset ovat tulevaisuudessa Finanssivalvonnan valvonnan piirissä ja minkälaisia valvoitteita eri toimijoille syntyy.

Jos määritelmä jää liian kapeaksi, osa lainoja markkinoivista toimijoista voisi toimia ilman rekisteröintiä ja asianmukaista valvontaa, vaikka ne ohjaisivat kuluttajia lainanhakuun ja mainostaisivat lainoja luotonmyöntäjän tai luotonvälittäjän kaltaisesti verkossa ja sen ulkopuolella.

Liian kapea määrittely voisi hämärtää kuluttajan käsitystä siitä, millainen toimija hänen tietojaan käsittelee, millaisessa palvelussa hän asioi tai minkätyyppinen toimija on vastuussa palvelussa annetusta tiedosta.

Lakiehdotuksessa luotonvälittäjän määritely on ehdotettu tehtäväksi seuraavasti:
Luotonvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin luotonantajaa, joka korvausta vastaan esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa.

Ehdotuksen mukaan luotonvälittäjän määritelmä olisi laaja ja se kattaisi myös sivutoimiset luotonvälittäjät.

Ehdotuksen sanamuoto ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Tulkinnanvaraa voi jäädä etenkin sellaisen toiminnan osalta, missä luottojen markkinointisivut tai niiden listaussivut mainostavat lainoja sekä ohjaavat lainaa tarvitsevan henkilön luottohakemuksen tekemiseen luotonantajan tai luotonvälittäjän palveluun. 

Jotta lakiehdotuksen tavoitteet toteutuvat, on tärkeää laajentaa luotonvälittäjän määritelmää entuudestaan kattamaan tahot, jotka mainostavat tai tarjoavat luottotuotteita omaan lukuunsa

Kuluttajan näkökulma

Uudistus ei ole pelkästään juridinen, vaan se vaikuttaa suoraan siihen, miten turvallista ja läpinäkyvää lainanhaku verkossa on.

Kun lainoja välittävät ja markkinoivat tahot ovat rekisteröityjä ja valvottuja, kuluttaja voi olla varmempi siitä, että:

• palvelut toimivat lain ja viranomaisohjeiden mukaisesti,
• tiedot eri lainavaihtoehdoista ovat vertailukelpoisia,
• palveluntarjoajat ovat helposti tunnistettavissa ja tavoitettavissa.

HE 120/2025 vie suomalaista lainasääntelyä kohti nykypäivän digitaalisia markkinoita.
Lain lopullinen vaikutus ja tehokkuus riippuu kuitenkin siitä, miten tarkasti eri toimijoiden roolit määritellään.

Tavoite on yhteinen: kuluttajan tulisi aina tietää, millaisen toimijan kanssa hän on tekemisissä ja mitä vastuuta kyseisellä toimijalla on.

Selkeä ja kattava määritelmä luotonvälittäjästä tukee tätä tavoitetta ja tekee markkinoista avoimemmat ja turvallisemmat, niin kuluttajalle kuin koko toimialalle.